Moni varmaan muistaa tuon perinteisesti ammattitaidolla valmistetun kahvin mainoksen. Meditatiivinen ja herkkä tunnelma välittyi aina oman alansa ammattilaisen henkilökuvan myötä. Maaginen kuvamaailma vahvisti omistautumisen ja keskittymisen tunnelmaa. Ehkä rakkaus työhön luo taianomaisen tilan. Se synnyttää energian joka vapauttaa – edes hetkellisesti. Kun toteutamme kutsumustamme emme tarvitse mitään, tarpeemme katoavat hetkellisesti. Saatamme menettää ajantajun, unohdamme syödä tai nukkua – tunnemme vain sykähdyttävän, luovan virran joka kulkee kauttamme.
Luonnossa liikkuessamme ja pysähtyessämme tarkkailemaan ympäristöämme, saatamme kokea hetken, joka kirkastaa ja vahvistaa. Tai uppoutuessamme työskentelyyn tekeminen saattaa muuttua eheyttäväksi meditaatioksi. Kirjoittaminen, taiteen tekeminen, käsityöt tai vaikka siivoaminen saattaa avata meditatiivisen kanavan meissä.
Meditaation ei tarvitse olla vain itseensä käpertymistä. Aktiivisena toimintana voit tehdä juoksulenkistä, tanssista tai esim. tai chi:stä liikemeditaation. Jalkapallon pelaaminen voi olla kaunista ryhmämeditaatiota, jossa kollektiivinen voima ja yksilö kohtaavat.
Meditaatio –tie vapauteen
On monia tapoja harjoittaa meditaatiota – tehdä se tietoisesti tai edes tiedostamatta meditoivansa. Meditaatioon käytetty aika on kullanarvoista. Jokainen hetki meditaatiossa antaa meille mahdollisuuden vapautua ehdollistumistamme ja muuttua. Se tuo meidät tähän hetkeen, pakottaa meidät
kohtaamaan sen mitä olemme. Tämä paljastuminen tapahtuu armeliaasti, rakkaudessa ja anteeksiannossa. Meditaatio toimiikin mitä parhaimpana välineenä myös itsetutkiskeluun.
Meditaatio antaa meille yhteyden kätkettyyn siemeneen. Tämä siemen on unohdettuna odottanut koko elämämme ajan. Se vastaa välittömästi kutsuumme. Aistimme väkevintä kaipuuta, jota emme edes voineet kuvitella olevan olemassa!
Minne tämä kaipuu johtaa? Se vie meidät sisimpäämme, yhteyteen siihen mikä meissä on todellisinta ja voimakkainta. Se rauhoittaa vihan, pelon ja sekavan, itsekkään ajattelumme. Löydämme nöyrän ja tarkkaavaisen itsemme, jonka tavoitteena ei enää ole jatkuva itsekeskeisten tarpeiden tyydyttäminen. Tämä itse ymmärtää tehtävänsä, vähitellen täytämme maljamme ja tarjoamme sen kaikelle mitä täyteläisimmällä ja rehellisimmällä tavalla. Torjunta, joka pitää meidät erillisinä alkaa sulaa.
Mutta tätä väistämätöntä olotilaa odotellessa voimme jouduttaa sen saapumista. Se vastaa kutsuumme, sielumme ovi aukeaa ja paljastaa valon. Ihmeellinen kokemus johdattaa meidät muistamaan mitä todella olemme – valoa ja rakkautta! Sielun kautta voimme saavuttaa valtavan terveyden ja rauhallisuuden tilan, sopusoinnun ympäristömme ja itsemme kanssa.